TRS Drive In

Nyt saatte kisatunnelmia ihan tuoreena, kun kirjoitan tätä heti illalla kisojen jälkeen. Julkaisen ehkä vasta huomenna maanantaina. Voin sanoo, että ei ole ihan mukavaa. Oikeastaan ihan kamalaa.

Sunnuntaina lähdimme tallille noin 8.30, eka äiti haki Topiaksen ja sitten mummun hoitamaan pikkupoikia ja sitten haimme Fannin ja lähdimme tallille. Siellä oli onneksi Tuuli laittanut Dionille jo loimet ja kuljetussuojat ja Ari pannut kopin perään. Sitten vaan roudattiin kamat autoon ja ponit koppiin. Lähdimme Tamperetta kohti, matka oli hauska ja laulettiin ja naurettiin pääasiassa Topiaksen jutuille.

Perillä annettiin poneille lisää heinää ja mentiin katsomaan Mimmin rataa. Mimmi olikin ollut huippu Konstan siskolla, joka kisasi ekaa kertaa Suomessa. Mimmi ja Mari oli molemmat siellä ja sellaiseksi haluan tulla itsekin. Niin kun eleetöntä ratsastusta, ei suusta repimistä ja rajuja liikkeitä tai liiottelua.Mulla vaan on aika pitkä matka siihen vielä.Vaikka en mä rajusti siis ratsasta kun en tykkää repimisestä kun sen osaa kuka vaan ja hepan suu parka!

Eka käytiin juomassa ja sitten alettiin laittaa poneja kuntoon. Se oli aika säätöä, iskä kun tuli paikalle niin se heti totesi, että mikä ihme sekameslka tääl on meneillään. Se on asia joka meni pieleen  ekana, oon oppinu, että kaikkein paras on, kun on kaksin jonku kanssa ja kumpiki tekee hommansa eikä paljo tartte puhua. Säätö saa hermot kireelle kaikilla. No sitten menin valmentajani Mimmin kanssa opettelemaan rataa 80cm, se oli helppo...muut kävelytti ponia sen aikaa. Verkassa meni ok, Mimmi oli kentällä ja neuvoi ja opetti koko ajan. Radalla meni ihan sairaan hyvin, poni oli varma ja tempo tasanen, sarjan jälkeen mulla tuli täys pimeys, muistin vaan kattomani 70cm radan ja ohjasin oikeelta 6 esteeltä ihan muualle ja sitten meniki kaikki tietty pieleen ja hylätty. Hyvää oli se, että ratsastin hyvin ja poni oli huima, mutta en tajua mikä mun tuli! En sentää ole ratoja unohdellu!  Sitten menin kävelee ponilla ja itketti, äitikin tuli kysyyn että mikä ihme toi juttu nyt oli. Annoin ponin äitille ja menin autoon itkeen, Mimmi tuli sitten sinne ja lohdutti. Sanoin eka etten mene enää 90cm mutta sitten ryhdistäydyin. Äiti ja iskäkin tuli sitten lohduttaan kun Mimmi oli niille sanonu, että otan liian vakavasti tämän kisaamisen. Niin otanki kyllä. Ei tällä tasolla tarttisi kyllä ottaa.

Itkut tuli itkettyä ja aloin keskittyyn 90cm rataan, verkassa tipuin okserille. Lähdin kolmantena muistaakseni ja poni kielsi toiselle esteelle ja sitten kolmosella ja se oli sitten siinä. Iskä kuvasi vielä Maria ja Vekaraa ja sitten lähdimme.Videot on radoista ja niitä on katottu ja käyty läpi mikä meni vikaan. Videot lähettiin myös valkuille. Mun vikahan ne molemmat oli. Siinä olikin sitten meidän kisat ja nyt sitten lisää treeniä ja kaikkia muitakin juttuja on luvassa...

Muute, arvatkaas miksi kirjoitan tän? siksi koska mulle on sanottu että se  että kirjottaa aina vaan kaikesta hienosta ja kivasta ei oo totta. Kukaa ei aina onnistu ja haluun kertoa miten meillä oikeesti aina menee. Nyt meni tosi huonosti!